Troija (2004 engl. Troy)

Alkuperäinen tarkoitukseni oli katsoa tämä elokuva vain kritisoidakseni ja etsiäkseni virheitä ja epäuskottavuuksia, mutta loppujen lopuksi olen iloisesti yllättynyt. Vaikka tiesin tarinan luettuani juonen pääpiirteittäin, elokuva sai minut heittäytymään kerronnan kulkuun ja historian hetkellisyyteen. Mielestäni tämä elokuva käsittelee historiaa juuri niinkuin muidenkin pitäisi. Liian monet ajattelevat historiaa vain tarinoina koulukirjan sivuilla, vuosilukuina, huonoina koenumeroina ja täysin turhana hölynpölynä. Meidän tulisi ymmärtää, että se, mikä nyt on niin kaukana vuosien takana, oli joskus nykyhetki. Tämä elokuva ei turhia kaunistele ja pitää hahmot inhimillisinä ja uskottavina.

Monet ovat kritisoineet Akhilleuksen liiallista täydellisyyttä, mutta kun tarkemmin miettii, onko sitä edes? Myytti kuvaa Akhillesta täydellisenä, hyväntahtoisena ja järjellä ajateltuna täysin epäinhimillisenä, mutta elokuvan Akhilles on ylimielinen sadisti, joka määrää itse elämästään ja suuntaa päämääränsä sokeasti ylöspäin, vaikka tietää itsekin, että ainoa reitti huipulta kulkee alaspäin - eli tässä tapauksessa hautaan. Ottaen huomioon, että Brad Pitt on täydellinen mies miltei minkälaisen kusipään rooliin tahansa ja että hän treenasi elokuvaa varten kokonaiset puoli vuotta, on Akhilles pornoa teinitytöille, vaikka vanhemmissa hän luultavasti herättää ristiriitaisia tunteita. Katsoja ei oikein tiedä mitä ajatella, kun mies vuorotellen tappaa säälimättä ja itkee uhriensa äärellä. Vaikka mies leffan alussa tuntuu ärsyttävältä ja lattealta, kasvaa rooli lupaavasti loppua kohden jääden loppukohtauksessa vain muutaman senttimetrin täyden pituutensa alle - ja säästäen samalla katsojan kyyneleet.

Myös Eric Bana istuu rooliinsa kuin läski lapsi sohvalle. Mies onnistuu olemaan samaan aikaan sekä herkkä isoveli että kivenkova sotilas ja säilyttämään itsensä uskottavana. Muiden mukana myös Diane Kruger ja Rose Byrne esittävät osansa hyvin, mutta Orlando Bloom onnistuu jotenkin jäämään jälkeen muusta näyttelijäkaartista. Mies puhuu ikävistä asioista melkein innoissaan, enkä osaa oikein sääliä häntä vaikka kuinka haluaisin. Mielestäni rooliin olisi voinut ottaa jonkun synkemmän oloisen.

Lavasteet ovat uskomattomat, vaikkeivat olekaan oikeassa mittakaavassa. Kunnioitusta lisää, ettei taustoja tehty lähes lainkaan tietokoneella ja niinkin paljon, kuin 700 miestä oikeasti näyttelivät sotilaita suurissa sotakohtauksissa. Kaikenkaikkiaan Troija on ehdottomasti katsomisen arvoinen, vaikkei sotaelokuvista pitäisikään. Tarkemmin asiaa ajateltuani tulin itseasiassa siihen tulokseen, että tarina on pikemminkin rakkaustarina, kuin jonkinlainen sotahirvitys. Tämä elokuva jaksaa varmasti kiinnostaa useammankin katselukerran ajan.

***½